DCD kulissien takana

Dead Cult Diariesin musiikkivideon kuvaukset Lutakossa 9.3.2013

DCD eli oikealta basisti Mika Ränttilä, kitaristi Arttu Ruotsalainen, toinen samanlainen J-V Hintikka, laulaja Emmy Latva-Nevala ja lattialla makavaa rumputaiteilija Juuso Raatikainen on kreisi ja energinen kokoonpano myös kulissien takana.

Rock/punk/POPpoo Dead Cult Diaries julkaisi juuri uuden plättynsä, jonka ekan sinkkulohkaisun musavideota kuvattiin Lutakon treeniksellä. Välillä kamerakaan ei meinannut mahtua menon keskelle. Tälleinkö täällä aina jamitellaan?

- Ollaan me joskus kutsuttu kavereita fiilistelemään levylle tulevia biisejä treenikselle, että ei tää täysin mielikuvitusta ole, kitaristi Arttu Ruotsalainen vastaa langan toisessa päässä.

On perjantai-ilta ja rokkiretkueella pian alkamassa levynjulkkarikeikka Äänekoskella. Kehossa taitaa vielä tuntua eilisen Joensuun matkan rippeet, mutta pieni vapina ja perustarpeiden laiminlyönti ei pelasta sällejä hiillostukselta.

Helou, Mika. Paljastaisitko, miten työ päädyitte treenaamaan Lutakolle?

Mika: Joskus 3-4 vuotta sitten mä tuurasin muutaman keikan Morianissa ja kyselin sitten, että josko minunkin orkesterit pääsis soittaa Lutakolle. En oo varma, vieläkö kyseinen yhtye käy siellä, mutta ainakin Th3 Crows, Misleds, Solar Damage ja joitain muita treenaa meidän kanssa samassa tilassa.

One in a Million -videon kuvasi ja tuotti jyväskyläläisen Jester Filmsin Anssi Korhonen, jonka toimesta myös edellinen Boys and Toys -video saatiin maailmaan. Tällä kertaa projekti oli hyvin erilainen, sillä toiminta perustui pitkälle improvisointiin ja todellisen tunnelman purkittamiseen.

Minkälainen meno siellä Tanssisalin treenissopukoissa on bändien kesken?

Arttu: Ei me oikein olla tekemisissä muiden bändien kanssa Lutakossa, mutta ulkopuolella hengataan paljonkin. Kaikki kun tahtoo olla tuttuja keskenään näissä piireissä.

Arttu kertoo, että treeniksellä kuvaaminen oli mielenkiintoista, koska tuttu paikka muuttui aivan erilaiseksi ympäristöksi, kun paikalle tuotiin kaikki kuvausvermeet ja kamut "bilettämään".

Mitäs ajatuksia tää uuden levyn virallinen ulostuleminen teissä herättää?

Arttu: Biisit oli tarkkoja valintoja ja me ite ollaan tosi tyytyväisiä tähän levyyn.
Mika: Nyt alkaa olla tankki tyhjä, ku on tässä vettä ja aikaa valutettu sen eteen. Eilen oli helvetin hauskaa ja nyt on lähtöasetukset tällä illalle vähän tällaset, mut fiilikset on hyvät.

DCD kiersi muutamia paikkakuntia ennen varsinaista levyn julkaisemista antamassa makupaloja tulevasta. "Meillä on ollu helvetin hauskaa ja levykin tuntuu nyt oikein hyvältä, nyt kun sen tekoon on ehtinyt saada hieman etäisyyttä", Mika kommentoi.

Hei, keksittekö vielä jotain jänskää muisteltavaa Lutakosta?

Emmy: Just ennen meidän ekaa Lutakon keikkaa J-V:llä pamahti selkä ja se makas treeneissä selällään maassa soittamassa. Meinattiin kiikuttaa se rullatuolissa lavalle. Noh, J-V pysyi onneksi rokkarin elkein pystyssä kuin paalu. Ainoastaan pää liikkui moshauksen tahdissa.
J-V: Sehän oli tosi hauskaa, kun Emmi repi vahingossa pedalin piuhatkin irti ja mä jouduin niitä taivuttelemaan... Ei voinu ees kaljaa juoda, kun oli niin vahvat lääkkeet alla.
Mika: Kyllähän näitä riittää. Kerran heräsin treenikseltä kaverin syleilystä jonku toisen vaatteet päällä.
Juuso: Olen mäkin joskus siellä hortoillut eksyneenä ympäri rakennusta... siitä ei sen enempää.