Jurakautista räyhähtelyä ja pienihmisten vilinää

Viime sunnuntaina 16.3 nähtiin Lutakossa melkoista menoa ja melskettä satojen lasten ja heidän vanhempiensa vallatessa tanssisalin. Esiintymässä ollut Hevisaurus viihdytti niin lapsia kuin aikuisiakin Tanssisali Lutakon lastenkonserttiparin ensimmäisen kierroksen merkeissä.

Konsertti pidettiin lapsiystävällisesti sunnuntai-iltapäivällä ja paikalle osasikin jo hyvissä ajoin vaeltaa melkoinen määrä vanhempia katraansa kera. Lapsille oli järjestetty musiikkielämyksen lisäksi myös paljon muutakin puuhaa.

Lapsille oli tarjolla ihan ikioma puuhanurkka, jossa ravintolatiloissa harvemmin sallittu nelivedolla liikkuminen oli jopa suositeltavaa. Pikku polvilumpioita suojaamaan oli nurkkaukseen järjestetty pehmustetta lattiaan ja jos jonkin näköistä nyssäkkää, joille oli keikkailun lomassa hyvä köllähtää. Yleensä normi keikkailtoina järjestyksenvalvojan työskentelevät vapaaehtoiset, pääsivätkin hieman erilaisiin valvontatehtäviin puuha-alueen reunalla. Onhan se tärkeää, että on joku jolle antaa säilöön eväsleipänsä, sillä välin kun itse kirmaa sukkasiltaan ilonkiljahdukset raikuen, tyynykasaan heittäytymään.

Lapsille oli tarjolla myös kasvomaalausta. Välillä pisteellä näki tunkua kuin aamutuimaan liikenteessä. Kasvomaalaajia kuitenkin riitti ja kaikki halukkaat pääsivät työnalle, ilman suurempia hermostumisen merkkejä. Iltapäivän aikana ympäri tanssisalia juoksentelikin melkoinen lauma värikäskasvoisia lapsosia hymynkare korvissa asti. Myös henkilökunta intoutui muuntamaan ulkonäköään ja töissä nähtiinkin mm. Kissin jäseniä, kissa-ihmisiä ja huikeat viikset omaavia viiksivalluja.

Lutakon keikoilla ei yleisön tarvitse pönöttää liimaantuneen omalle istumapaikalleen ja tämä huomioitiin myös nyt, keikkakansalle haluttiin tarjota vapaus tanssia ja liikkua. Lapsia ajatellen, oli myös lavan edustalle tuotu matto, jolla oli hyvä istua tai tanssia, kuinka sitten itse tahtoikaan. Melkoisia liikkeitä keikan aikana suoritettiinkin ja useamman lapsen posket näyttivät hehkuvan keikan jälkeen innosta punakoina, pienten hikikarpaloitten pilkottaessa sekaisin olevan hiuspehkon alta. Myös vanhempia keikka näytti viihdyttävän. Tyytyväisen oloisia isiä ja äitejä istui salin reunoille siirretyissä pöytäryhmissä, tarkkaillen jälkikasvuaan rauhallisin ilmein. Kahvihuolto toimi ja talon omatekoiset cupcaket tekivät kauppansa.

Leppoinen tunnelma, niin lasten kuin aikuistenkin suunnalta, oli selkeästi havaittavissa ja tähänpä konserttijärjestelyissä pyrittiinkin. Lapsien kuin myös vanhempien viihtyvyyteen haluttiin panostaa ja kaikkien keikkakokemuksesta tahdottiin tehdä mahdollisimman mukava ja helppo. Vaippaikäisiä varten järjestettiin vaipanvaihtotilat ja tarjolla oli kaikennäköistä, niin lapsille kuin aikuisillekin, maistuvaa purtavaa. Etuoven eteen sijoittuneessa vaunuparkissa, lastenvaunut pysyivät tallessa valvovan silmänparin alla. Keikkaan saattoivat siis vanhemmatkin keskittyä ihan täysillä, ilman stressiä katoavasta omaisuudesta. Paljon katseltavaa ja tietysti myös kuunneltavaa lavalta löytyikin, kun suurehkot dinosaurushahmot täyttivät lavan ilmeikkäällä esiitymisellään, kostyymeistä puhumattakaan.

 

Sauruksia ihmettelemään olivat saapuneet Suolahdesta asti myös Heini Lehtonen ja melkein 3-vuotias Miko poika. Heini oli etsiessään mieluisaa keikkailtaa itselleen ja miehelleen, törmännyt tiedotteeseen tulevasta lastenkonsertista. Esiintyjänä olisi perheen pienimpien, Mikon ja hänen pikkuveljensä Miiron, suursuosikki Hevisaurus. Yhteinen ilta miehen kanssa vaihtuikin heti lennossa iltapäivään lasten seurassa. Heinin ystävä-äiti ja hänen lapsensa lähtivät myös matkaan mukaan. Ensimmäistä kertaa ei toki oltu liikkeellä Hevisauruksen innoittamana. Miko ja Heini kertoivat olleensa kuuntelemassa Hevisaurusta aiemminkin, Mikon ollessa vasta 1-vuotias. Levottomuutta herättänyt keikan alun odottelu palkittiinkin noin tunnin mittaisella musiikkielämyksellä, josta jäi varmasti hyviä muistoja niin äidille kuin Mikollekin. Vielä hieman ristiriitaisia tunteita herättävät, pienihmisen näkökulmasta jättiläismäiset, dinosauruksetkin muuttuivat tutuiksi ja turvallisiksi, heti ensimmäisenä soitetun lempparibiisin myötä ja loppukeikka menikin innostuneissa tunnelmissa. Lapsiystävälliset lisätoiminnot saivat Heiniltä myös kiitosta ja erityisesti puuhanurkka näytti olevan Mikon suuressa suosiossa. Pientä nostalgiaa palasi äidinkin mieleen, muistellessa milloin itse oli viimeksi ollut Tanssisali Lutakossa. Muistot teini-ikäisestä itsestään nousivat pintaan. Kuulema tutulta paikka näyttää, vaikka meininki olikin tällä kertaa melkoisen erilainen. Heini miettikin, että täytynee kuitenkin tulla vielä sen miehenkin kanssa paikanpäälle, viettämään sitä tuiki tärkeää yhteistä aikuisten aikaa.

Seuraavaksi Lutakossa on lapsille luvassa 6.4 Paukkumaissi nimisen rytmiorkesterin tarjoamaa musiikki-ilottelua. Tällekin lastenkonsertille on tarkoitus järjestää puitteet joissa kaikki viihtyvät ja huolto pelaa. Lippujen hinnatkaan eivät tosiaan päätä huimaa ja sylivauvathan pääsevät myös tuolloin ilmaiseksi sisään. Mikäli siis olit paikalla viime sunnuntaina ja meininki miellytti, kannattaakin tulla viihtymään myös uudemman kerran. Lisäksi ne, jotka vielä miettivät uskaltaako sitä lapsen kanssa lähteä ihan oikealle keikkapaikalle, voivat karistaa huolet pois. Meillä huolehditaan niin aikuisista kuin lapsistakin viimeisen päälle niin, että kaikilla on mukavaa. Kannattaahan ne lapset tutustuttaa kulttuurinkuluttajiksi jo nuoresta pitäen, niin ei sitten vasta vanhempana tarvitse opetella, kuinka musiikin mukana voi vapautua.

Teksti: Anni Hämäläinen

Kuvat: Sami Perälä