Perinteinen Rockirppis laittoi kimpsut ja kampsut kiertoon

Lauantaina 30.11 järjestettiin Lutakolla jälleen kerran jo pitkät perinteet omaava rockirppis. Kirppistyöryhmään kuuluvan Jenna Lahtinen kertookin, että rockirppistä on järjestetty keväisin ja näin joulun alla aina vuodesta 2005 lähtien. Jenna kertoi myös sen, että idea kirpparin järjestämisestä on lähtöisin Raine Pulkkiselta, jolla hyviä ideoita riittää.

Rockirppiksen kanssa samaan aikaan pidettiin paviljongilla joulumarkkinoita. Vuoden loppupuolelle sijoittuvan kirppiksen ajankohta valitaankin aina näitä markkinoita silmällä pitäen ja toivoen, että isompi tapahtuma ihan vieressä toisi asiakkaita myös Lutakkoon, kuin myös toisinpäin, rockirppisläisten vaeltaessa halutessaan tiilitalolta sitten naapurirakennukseen.

Kirppistyöryhmään kuuluivatkin tänä vuonna alkuperäisorganisaattorit Raine ja Jenna sekä heidän lisäkseen nyt kolmatta kertaa mukana ollut Suvi Koivisto. Työnjako ryhmän kesken oli häilyvän selkeä. Suvin vastatessa käytännön asioista, kuten kirppispäivänä pöytämaksujen keräämisestä, Jenna vastasi puurosta ja sen tarjoilusta, Rainen sitten taasen soittaessa kirppiskansalle musiikkia ja luoden täten tunnelmaa. Tänä vuonna rockirppiksellä kuultiin DJ:n lisäksi myös livemusiikkia. Jälleen kerran Rainen loistoajatuksesta innostuneena, työryhmä olikin järjestänyt paikalle bändin nimeltä Black Motor. Tarkoituksena oli, että musiikki olisi mukavan kevyttä, sellaista tavaraa, jota voi joko ihan jäädä kuuntelemaan tai sitten antaa soljua taustalla, kaupanteon lomassa. Elävä musiikki toikin päivälle mukavasti lisäsisältöä, houkutellen paikalle myös asiakkaita joille kirppistoiminta olikin vielä toissijaisessa asemassa, musiikin ja ilmapiiriin ollessa ykkösiä.

Työryhmän tavoitteena olikin järjestää päivä, joka olisi kaikille avoin, sympaattinen ja mukava kaikenikäisten yhteinen ajanviettotapahtuma. Tarkoituksena työryhmän mukaan, on ollut myös Lutakon alueen kyläyhteisötoiminnan vahvistaminen. Järjestämällä erinäisiä kaikille avoimina tapahtumia myös päiväaikaan, Tanssisali Lutakon asema varmasti entisestään vahvistuukin, jääden hyvin ihmisten mieleen mukavana rock-henkisenä koko perheen paikkana, jossa on tosiaankin muutakin toimintaa kuin keikkoja. Tapahtuman suosiosta kertonee paljon myös se, että järjestään joka kirppispäivänä, on kaikki myyntipöydät myyty loppuun. Aina on myös muutamia halukkaita jäänyt jopa rannalle ruikuttamaan, oppien varmasti sen, että ensikerralla kannattaa olla aikaisemmin liikenteessä, mikäli myyntipöytää halajaa.

Myyjiä paikalle oli saapunut jo hyvissä ajoin ja ovien auetessa asiakkaille klo 12, olivatkin kaikki pöydät jo koreana ja myyjät valmiina tositoimiin. Myös puuropöytä odotti asiakkaita höyryävät kattilat täynnä joulupuuroa sekä puuron sekaan ammennettavaa sekametelisoppaa. Tämä kaikki oli tarjolla ihan ilmaiseksi, eikä kirppispöytienkään hinnat päätä huimanneet. Jelmun jäsenille pöydän hinta oli 2e ja ei-jäsenille huikeat 5e. Jennan huolella haudutettu puuro ja mummon ohjeita mukaillen tehty sekametelisoppa tekivätkin talon täyttäneeseen kirppiskansaan kauppansa ja molemmat saivatkin osakseen kehuja niin myyjiltä kuin asiakkailtakin.

Koko perheen voimin paikalle tulleet Olli, Saara ja Tuuve (4kk) olivat kauppaamassa kotiinsa ja siskon perheen nurkkiin kertyneitä tavaroita, myynnissä oli mm. melko lajitelma erinäisiä kirjoja. Olli ja Saara kertoivat, että ovat päättäneet jatkossa käyttää kirjaston palveluita ja näin päästä eroon liian (kirjojen) omistamisen taakasta. Tuuven vanhemmat kertoivat, että ovat olleet rockirppiksellä hankkiutumassa eroon itselle turhaksi käyneistä tavaroista myös kerran aikaisemmin, toissa vuonna. Kuin yhdestä suusta, he totesivat että kynnys tulla rockirppikselle myymään on paljon matalampi verrattuna muihin kirpputoreihin. Järjestelyt ovat aina toimineet ja käytännönasioitten hoitaminen sujunut heidän mielestään oikein hyvin ja helposti. Lisäksi he kertoivat, että vaikka tietysti toivovat muutamaa roposta tavaroistaan, on paikalle tultu myös ihan viihtymään, nauttimaan musiikista sekä puurosta ja törmäämään tuttuihin. Myyntipöytänsä kohokohdaksi Olli nostaa siskon perheen jätesäkkinen uumenista löytyneet, kaksi todella ”laadukasta” parisuhde peliä. Veikkailimmekin, että varmasti parempaa parisuhdeterapiaa olisikin saapua vaikka juurikin rockirppistelemään, kuin pelata ko. Pelejä. Ehkäpä niistäkin kuitenkin jotain voi saada irti, jos huumorimielellä lähtee pelailemaan! (Terveisiä ostajalle!)

Paikalla oli kaupallisen toiminnan lisäksi myös mahdollisuus ottaa kantaa ja vaikuttaa. Paikalle olivat oman pisteensä pystyttäneet Greenpeacen vapaaehtoiset Stefan ja Vesa. Heidän pisteessään oli mahdollisuus allekirjoittaa vetoomus arktisten alueitten sekä Sini Saarelan vapauttamisen puolesta. Vesa ja Stefan kertoivatkin mielellään faktoja kyseisistä asioista ja toivovat keräävänsä päivän aikana monia allekirjoituksia, jotka sitten lähetettäisiin kampanjan tiimoilta eteenpäin arktiselle neuvostolle sekä Sini Saarelan tapauksessa Venäjän suurlähetystöön. Lisäksi he olivat paikalla valmiina vastailemaan ihmisten kysymyksiin koskien Saarelaa sekä arktisia alueita tai ylipäätään Greenpeacea. Pisteellä näkyikin välillä melkoista hyörinää ja keskustelu kävi solkenaan. Vesa ja Stefan kertoivat Greenpeacen olevan edustettuna paikalla nyt kolmatta kertaa ja kertoivat, että aina on ollut mukava tulla paikalle ja ihmisten olleen aktiivisia vetoomusten allekirjoittamisessa. Jottei turhan vakavamieliseksi mentäisi, kertoivat Vesa ja Stefan, että tietysti he nauttivat myös hyvästä meiningistä, musiikista sekä puurosta. Rockirppiksen he toteavatkin olevan myös sellainen sosiaalinen juttu, jolla aina on tavannut paljon tuttuja ja tullut juteltua monenmoisten ihmisten kanssa.

Paikalle tavaroitaan myymään oli tullut myös Jelmun vapaaehtoisen toimiva Bella. Tarkoituksena hänellä oli päästä eroon kaapit tukkivasta tavarasta, joilla ei itsellä ole enää käyttöä. Pienen tivaamisen jälkeen, suostui Bella kuitenkin myöntämään myös sen, että koittaa tavaroiden myymisen kautta, hieman myös ostaa itselleen parempaa omaatuntoa uusien tavaroiden ostamisen suhteen. Bella kertoi olevansa nyt ensimmäistä kertaa itse myymässä, asiakkaana hän on ollut aikaisemminkin. Rockirppis oli ollut vasta vajaan puolituntia avoinna asiakkaille, mutta Bellalla oli jo useampi kymppi tienattuna. Bella kertoikin, että osa myyntituotteista olikin mennyt kaupaksi jo ennen ovien avaamista ja todellisuudessa rahaa oli tässä vaiheessa tienattuna siis jo lähemmäs puolen sataa euroa. Paikalle Bellan oli houkutellut paitsi toive päästä eroon romppeista ja tienata samalla muutamia euroja, niin myös hyvä meininki sekä tutut ja ystävät joita kirppiksellä myös pyöri. Bella harmittelikin, että joutuu poistumaan paikalta oikeiden töiden kutsuessa, mutta aikoi tulla parin tunnin päästä vapauttamaan tuurajamyyjänsä ja syömään puuroa, jos sitä sattuisi silloin vielä jäljellä olemaan.

Elias 15v. Ja Lassi 16v. Olivat tulleet paikalle hyvien löytöjen perässä. Elias kertoi olevansa paikalla nyt toista kertaa ja Lassi kolmatta. Aina on kuulema mukaan tarttunut jos minkälaisia löytöjä, kuten kaikenlaista musiikkiin liittyvää tavaraa, ihan levyjä sekä joskus myös joitakin vaatekappaleita. Joka vuosi he ovat kertomansa mukaan viihtyneet oikein hyvin ja aikovat tulla rockirppikselle myös jatkossa. Myyjiksi he eivät kuitenkaan ole ikinä harkinneet tulevansa. Poikien mukaan omista tavaroista luopuminen olisi liian raskasta, tavaroilla ollessa niin paljon tunnearvoa ettei mikään niistä tunnu sillä tavoin turhalta, että niitä ihan myymään asti viitsisi tulla saati pystyisi määrittelemään hintaa tavaralle. Eliaksen ja Lassin mielestä musiikki luo päivätapahtumaan mukavasti tunnelmaa, ja he harmittelivatkin etteivät pääse illan Carillopiimäklubille, joka siis tarkoitettu vain täysi-ikäisille. Onneksi Lutakolla kuitenkin on paljon myös alaikäisille avoimia keikkoja, joista pojat olivatkin hyvin iloisia. Elias ja Lassi harmittelivat, etteivät olleet huomannee puuron olevan ilmaista ja olivatkin sitten jättäneet koko puuronsyönnin välistä. Onneksi ainakin toinen heistä saisi kuitenkin pian murua rinnan alle, koska oli suuntaamassa kirppikseltä suoraan mummolaan, jossa odottelikin ruokapöytä katettuna. Onneksi puuro kuitenkin kuuluu talven rockirppikseen kuin nenä päähän, ja ensi vuonna pojat voivatkin sitten ottaa tämän vuoden puurottomuutensa takasin.

Olavi kuvaili itseään hieman myöhäisheränneeksi tämmöiseen kirpparitoimintaan, mutta kertoi olevansa rockirppiksellä nyt kuitenkin jo kolmatta kertaa. Hän kertoikin tulevansa paikalle, aina kuin vain aikataulut antavat periksi. Olavi kertoi käyvänsä Lutakolla myös keikoilla ja muisteli ensimmäisen Lutakko-käyntinsä olleen siinä 90-luvun ja vuosituhannen vaihteen tienoilla. Nykyään hän kertoi käyvänsä keikoilla silloin tällöin, kun mielenkiintoista esiintyjää on vain tarjolla. Tämänpäiväisen rockirppiksen saaliiksi Olaville oli jäänyt pari cd-levyä ja hän kertoikin, että aina rockirppiksellä käydessään, matkaan tarttuu jotain. Kirppiskierros olikin vielä kesken ja Olavi aprikoikin, että todennäköisesti matkaan tarttuu vielä jotain muutakin. Hänen mielestään rockirppismyyjillä on aina mukavasti tavaraa tarjolla, löytyen niin uudempaa kuin vanhempaakin mielenkiintoista katseltavaa ja ihan ostettavaakin. Juuri tänään Olavin ja hänen kaverinsa, joka kuitenkin jätti tällaiset haastatteluhommat Olaville, oli paikalle houkutellut erityisesti bändi, jonka soittamista hän mielenkiinnolla odottelikin. Vaikka ulkona tuprutti lunta taivaan täydeltä, ei se sisätiloihin asti vaikuttanut ja Olavi totesikin, että tänään on juuri oikeanlainen päivä viettää sisätiloissa, mukavasti tuttuja tavaten ja joulupuurosta nauttien. Hänen mielestään rockirppiksellä onkin aina ollut oikein mukavan leppoisa tunnelma, niin kuin aina keikoillakin.

Rockirppis saatiin päätökseensä kolmen aikoihin, niin myyjien kuin asiakkaidenkin kasvoilta paistaessa tyytyväinen hymy. Väkeä oli jälleen kerran tuvan täydeltä ja myyjien kassalippaat kilisivät mukavan kuuloisesti. Seuraavan kerran rockippistelläänkin sitten keväämmällä joten myyntipöydästä kiinnostuneitten kannattaakin seurata ilmoittelua sillä silmällä, mikäli myyntipöytää halajaa. Puuro teki myöskin hyvin kauppansa ja tapahtuman loppuessa olivatkin puurokaukalot hyvin tyhjenneet ja ihmisten mahat täynnä tuota mannaa. Myös työryhmä myhäili tyytyväisenä, saadessaan yhden ainakin Jennan mielestä, parhaista tapahtumistaan hienosti päätökseen.

Teksti: Anni Hämäläinen

Kuvat: Eira Leikkainen