tiistai 3. joulukuuta 2013

Nähään talolla!

Niin missä ihmeen talolla, tulee varmasti kaikkien koskaan ”talolla” ikinä itse pyörineelle mieleen. Jokaisen Jelmu ry.n vapaaehtoisena yhtään enemmänkään pyörineen mielessä paikka taas on selvä, kyseessä on vanha punatiilinen leipomorakennus keskellä uutta ja komeaa Lutakon asuinaluetta. 

Vapaaehtoisuus voidaan varmasti kokea yhtä monella eri tavalla, kun on olemassa vapaaehtoisiakin, mutta on olemassa myös joitakin asioita, jotka kaikkia yhdistää. Kuten vaikkapa ihan se, että pidetään tärkeänä yhdessä tekemistä ja olemista, unohtamatta tietenkään musiikkia!

Joka keikkailtana noin puoli kahdeksan aikaan, käy moni jalkapari kohti taloa ja siellä odottavaa ruokaa sekä alkupalaveria jossa jokaiselle jaetaan oma työpiste kyseiselle illalle, käydään läpi illan bändit ja soittoajat sekä muut oleelliset ja mainitsemisen arvoiset asiat.

Ruokana on aina niin liha- kuin vegeruokaa. Vapaaehtoiset syövät siis samaa sapuskaa, mitä tarjotaan myös bändeille. Suureen suosioon on noussut mm. ”sivarin suikaleet” joka on Lutakon oman sivarin, Juhon, kehittelemä mahtava vegesapuska. Sivarilta itseltään kysyttäessä, että mitä nuo sivarin suikaleet nyt sitten ovat tai edustavat, vastaus kuului ”Tosi hyvää, tosi halpaa, tosi vegee”. Asia siis sillä selvä. Usein kysyttäessä, että mitä on ruokana, vastaukseksi kuulee, että mujua. Muju on ruokaa, jossa on käytetty paljon kermaa, rasvaa ja muita mahtavia asioita kuten sipulia ja se on tietysti aina aivan älyttömän hyvää.

"Siinä nyt olisi, murua rinnan alle"

Vapaaehtoishommissa vanhakin nuortuu ja nuori oppii ”aikuisten" tavoille. Vapaaehtoisten kirjo onkin laaja, illan aikana työpareina voivat toimia hyvinkin eri ikäiset ja erilaiset taustat omaavat henkilöt. Vapaaehtoisten joukosta löytyy niin opiskelijaa kuin työssä käyvää, nuorta ja vanhaa, äitiä ja isää (yhtään iso-vanhempaa ei taida tällä hetkellä joukossa olla, mutta tervetulleita olisivat varmasti hekin). Ajatuksena kuitenkin on, että töitä tehdään yhdessä ja että työtehtävät kiertävät. Jos jotain asiaa ei vielä osaa, niin sitten se opetellaan sellaisen johdolla joka kyseisiä tehtäviä on aiemminkin tehnyt.

"Suvi portinvahtina tarkkailemassa etteivät alaikäiset eksy baarin puolelle"

Tasan kahdeksalta aukeavat Lutakon ovet myös asiakkaille. Sitä ennen ollaan laitettu paikat siihen kuntoon, että asiakkaat voivat tulla paikalle odottelemaan keikan alkua ja juomaan ehkä muutaman olusen tai siiderin, myös muita alkoholeja löytyy ja ajoittain on illaksi kehitetty jokin illan keikkaan tai vaikkapa vuodenaikaan sopiva juoma. Esimerkiksi ”Syksyn sävel” tehtiin jaloviinasta ja omatekoisesta omenamehusta, joka oli eräitten vapaaehtoisten ihan itse keräämistä ja mehustamista omenoista tehtyä.


"Narikkahommissa pitämässä huolta asiakkaiden omaisuudesta"

Illan aikana vapaaehtoisia löytää toimimista kaikkialta ympäri taloa. Osa tietenkin myymässä keikkakansalle heidän kaipaamaansa alkoholia, osa valvomassa järjestystä, osa narikassa ja toiset taas keittiössä hoitamassa tiskiä sekä blokkaamassa. Myös tekniikkapuolella saattaa nähdä vapaaehtosia, ajatus onkin, että jos joku jotain osaa, niin että tätä osaamista sitten saa ja pitää myös talolla näyttää.

"Bella leipomassa ahkerille vapaaehtoisille hieman hiukopalaa työn lomaan"


"Keittiönpuolella riittää tekemistä sekä lämpöasteita varsinkin kiireisinä iltoina"

Keikan loputtua ja valomerkin tultua, huolehditaan tietysti ensin, että asiakkaat on saatu tyytyväisinä jatkamaan matkaansa, kukin minnekin, sekä siivotaan suurimmat sotkut, kuten esim. pyyhitään pöydät ja kerätään asiakkailta paikalle mahdollisesti jääneet tavarat. Kun paikalla ovat enää illan vapaaehtoiset ja vastaavat, keräännytään yhdessä sohville käymään läpi illan tapahtumia, jotka myös kirjataan keikkapäiväkirjaan. Jutustelun lomassa nauretaan tai harmitellaan illan aikana sattuneita tapahtumia ja kömmähdyksiä sekä jutustellaan niitä näitä. Jokainen joka kokee haluavansa tuoda julki jokin edes itselleen tärkeän asian, saa kyllä puheenvuoron.

Vapaaehtoisen on talolla hyvä olla. Paitsi että pääsee tietysti näkemään huikeitakin keikkoja, on varmasti monelle tärkeää myös vapaaehtoisuuden mukana tuleva sosiaalinen kanssakäyminen. Uudet vapaaehoiset otetaan porukoihin mukaan ja yhdessä tekemisen meininki on luja.

"Palaveerausta sohvilla"

Keväisin Jelmulaisilla on omat kevätbileensä ja talvella taas pikkujoulut. Epävirallisia yhteisiä iltoja mahtuu vuoteen kuitenkin myös paljon muita. Jelmulaisen tuntiessaan itsensä yksinäiseksi, hän saattaakin suunnata Mustaan Kynnykseen, josta yleensä löytyy ainakin pari muutakin jelmulaista. Eikä aina tarvitse todellakaan olla edes sitä juhlahumua, yhdessä tehdäänkin töiden ja illanviettojen lisäksi paljon muutakin. Joka kuun ensimmäinen tiistai vietetään talolla lähäriä, eli läheisyysiltaa, jonka teema on vaihtuva mutta taka-ajatus sama. Ollaan yhdessä, tehdään yhdessä. Lähärien teemoina onkin ollu mm. kangaskassien tekemistä tai ihan vain johonkin ajankohtaiseen asiaan liittyvää informoimista, kuten vaikkapa anniskeluun liittyvien säädöksien läpi käymistä. Eräskin jelmulaiset samaan tilaan koonnut tilaisuus oli alkusyksystä järjestetty olutkoulutus, johon jokainen anniskelutoiminnasta kiinnostunut vapaaehtoinen oli tervetullut. Vapaaehtoisuudesta on siis todellakin ihan konkreettista hyötyäkin, aina voi oppia jotain uutta tai vahvistaa vanhoja taitoja!


Kesäisin Tanssisali Lutakko on keikkatauolla ja ovet asiakkailta suljettuna, mutta silloinkaan ei jelmulaisten tarvitse kuitenkaan olla yksin, täysin vailla tuttuja ja turvallisia jelmulaisia tai talven mittaan tutuksi tulleita uusia vapaaehtoisia. Monella jelmulaisella kesä meneekin viettäen matkalaukkuelämää, työskennellen erinäisillä festareilla. Kesän avaa useimmille Provinssi ja päättää Jurassic Rock sekä ihan ikioma festarimme Lutakko Liekeissä. Festarikesä olisikin oikeastaan jo ihan oma lukunsa tähän blogiin, siitä siis lisää vaikka joskus myöhemmin.

Vaikka toiminta perustuukin vapaaehotoisuuteen, on varmasti kaikille jo pitempään talolla pyörineille tullut tutuksi tunne siitä, että talolle on vain pakko mennä. Ei siksi, että joku käskisi, vaan siksi että halu on niin kova. Usein kuuleekin, kuinka jollain olisi seuraavana päivänä aikainen työaamu, mutta koska polte tennareiden pohjassa oli niin kova, saapui hän silti keikkaillaksi hommiin. Uusillekin vapaaehtoisille käsitys ”talolla” olemisesta, muodostuu varmastikin nopeasti jo muutamien tehtyjen keikkailtojen myötä ja tutustuttaessa enemmän muihin vapaaehtoisiin. Talolle ovat siis tervetulleita kaikki (hyvät tyypit), kyseessä ei tosiaankaan ole mikään sisäänpäinkääntyneitten musapuristien salakerho. Oikeastaan asia on täysin päinvastoin, kaikki ovat tervetulleita ja voisikin sanoa, että talolla on vapaaehtoisen hyvä olla, elää ja touhuta!

"Aina yhtä ahkera sivarimme Juho lipunmyyntihommissa"



Teksti: Anni Hämäläinen
Kuvat: Eira Leikkainen 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti