Kotiteollisuudesta päivää

Lutakon superviikonlopun alla, perjantaina, saimme mahdollisuuden haastatella Kotiteollisuuden Jouni Hynystä jolla tulisi viikonlopun aikana olemaan Kotiteollisuuden kanssa Tanssisalilla kaksi keikkaa. Perjantain keikalle tervetulleita olivat myös alaikäiset, lauantai oli sitten taas kokonaan aikuisten ilta.

Haastattelu alkoi leppoisissa merkeissä Lutakon bäkkärillä, Hynysen tarjotessa juomaa. Jouduimme nyt kumpikin, sekä kuvaaja että haastattelija kuitenkin kieltäytymään, tietäessämme että haastattelun jälkeen täytyy jatkaa muita töitä. Fiilis oli kuitenkin yhtälailla leppoinen koko pikaisen haastattelutuokion ajan. Hynysellä varmasti olisi riittänyt juttua vaikka useammaksi tunniksi, mutta homma saatiin kuitenkin pakettiin melko ripeällä aikataululla.

Kotiteollisuuden ja muutaman Jelmulaisen välisistä yhteyksistä sanottakoon se, että meniväthän eräät jelmulaiset kesällä naimisiin Kotiteollisuuden keikan aikana Jurassic Rockissa. Juhlahetkestä uutisoivat monet eri mediat, mm. iltasanomat:http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288588853580.html . Hetki oli kyllä hieno ja taisivat siellä muutamat jelmulaisista pari kyyneltäkin tirauttaa. Ulkopuolisen silmissä saattoi olla jopa hämmentävää, itkeviä järjestyksenvalvojia kun tapaa harvemmin kohdata. Kotiteollisuuden Hynysen mielestä hetki oli myös erityinen. Aluksi ei koko asiaa meinannut kuulema edes ymmärtää, homma tuntui hyvältä vitsiltä, mutta sitten varsinaisen seremonian kohdalla muuttui ääni kellossa ja herkistyivät bändinkin jäsenet.

Sinänsä keikkailuun Lutakossa ei tapahtunut Hynysen mukaan kuitenkaan vaikuta. Keikkoja kun tehdään vuodessakin melkolailla monia ja aina on samanlainen tekemisen meininki. Hynynen tokaiseekin aluksi, että ”ei enää mikään tunnu miltään” mutta korjaa samantien sanomisiaan, että ei nyt kyllä ihan pidä paikkaansa kuitenkaan. Kyllähän sitä edelleenkin jotkin asiat syvälläkin tuntuu.

Ylipäätään Lutakko keikkapaikkana on Hynysen mielestä ilman mitään perseen nuolemista yksi Suomen parhaista. Kaikki on toiminut aina niin kuin pitääkin ja tunnelma ollut hyvä. Erityismaininnan saa myös Lutakon hyvät ruuat ja henkilökunta. Lutakolle tärkeä vapaaehtoistoiminta näkyy kuulema siinä, että täältä puuttuu, ja hyvä niin, sellainen selän takana kyräily ja yhteinen tekemisen meininki paistaa kauas ja näkyvästi.

Yleisöltään Lutakko ei kuulema eroa muista kaupungeista, eikä Hynynen mitään erityispiirteitä Jyväskyläläisestä keikkayleisöstä löydäkään. Aina on kuulema keikoilta löytynyt sitä hyvää meininkiä ja arjesta irtoutumista sekä elämästä nauttimista.

Soundcheck-tunnelmia perjantai-illalta

Tämän kertaisen Lutakon Kotiteollisuus-viikonlopun odotuksissa on, että perjantain keikka jolle siis myös alaikäiset ovat tervetulleita, vedetään hieman hillitymmin. Toiveissa ei ole päätyä lööppeihin nuorisolle epäsoveliaan käytöksen takia. Hynynen toteaakin, että yleensä keikkayleisö onkin jo hieman varttuneempaa kansaa, koska ”eivät taida papat nuorisoa enää niin kiinnostaa”. Toisaalta Hynynen toteaa myös, että ei Kotiteollisuus mitään nuorisotalo- tai tanssilavakeikkoja vedäkään. Niihin ei ole kiinnostusta, niin sanotusti eivät kulttuurit kohtaa. Toisaalta taas Hynynenkin mietiskelee, että nykyisessä nuorisossahan on se tulevaisuuden keikkakansa, että vähän harmittaakin ettei nuorisolle uskalla vetää keikkaa samalla volyymilla kuin aikuisille, pelkästään sen takia, että joku saattaa siitä loukkaantua.

Lauantain aikuisten keikalla odotettavissa siis perjantaita räväkämpää meininkiä. Saattaa kuulema muutama pylly taikka muu yksityisaluekin julkisesti vilahtaa. Annetaan siis keikkayleisölle sitä mitä todennäköisesti odottavatkin.

 Lutakon facebooksivulle Promoottorimme Raine laittoi edeltävällä viikolla ilmoituksen mahdollisuudesta kysyä Hynyseltä vastausta mieltä askarruttaviin asioihin. Kysymyksiä tuli jonkin verran, valitettavasti suurin osa oli aika luokatonta tasoa. Kysyimmekin Hynyseltä että mitä hän haluaisi sanoa vastineeksi näille valopäille, jotka halusivat tietää että milloin jätkät opettelevat soittamaan tai laulamaan. Hynysen sanoin voivat pitää tunkkinsa, ei heitä kiinnosta opetella enää yhtään mitään, jos kerta näilläkin avuilla on näinkin pitkälle päästy. Sitä paitsi Hynysen mielestä keikoilta katoaa se mielenkiintoisuus, jos on aina aivan varmaa että kaikki menee just eikä melkein suunnitelmien mukaan. Hynysen mukaan keikoille oman hienoutensa tuo, niin soittajana kuin yleisönkin joukossa oltaessa, se pieni jännitys siitä, että onnistuuko kaikki vai tapahtuuko lavalla jotain odottamatonta. Tietysti Hynysen mielestä myös niillä keikoilla on hyvä käydä, joista tietää että soitto menee nimenomaan just eikä melkein, mutta silloin odotukset ovatkin jo etukäteen olleet tähän suuntaan kallistuvia.

Facebookin kautta tuli myös kysymys siitä, että mitä tehdä jos ei edes viina auta vitutukseen? Hynynen antoikin tähän hyvän neuvon, olla ottamatta sitä viinaa ja katsoa peiliin, vitutuksen syy kun usein löytyy sieltä katsomasta takasin päin. Viina on Hynysen mukaan viisasten juoma ja vitukseen tai suruun sitä ei pitäisi ottaa ollenkaan, vaan vetää vaikka lenkkarit jalkaan ja juosta pitempi lenkki jonka jälkeen todennäköisesti ei vituta enää yhtään tai sitten vituttaa vielä enemmän. Alkoholin hän kuitenkin käskee jättämään sitä hauskanpitoa varten.

Kysyttäessä Hynyseltä, että mitä mieltä ovat sitten kotimaan teollisuudesta (kotiteollisuus, heheh), että harmittaako se, kun kaikki myydään ulkomaille ja meinaako Kotiteollisuus sitten seurata joskus perässä, vastaa Hynynen että he eivät tule täältä koto suomesta lähtemään kulumallakaan, että talousihmiset pitäkööt huolen noista talousasioista, hän aikoo pysyä lavalla ja hoitaa omat hommansa. Mitkä hyvin hoitaakin.

Perjantaina Lutakon pihalla Kotiteollisuutta oli odottelemassa myös muutama todella vannoutunut fanityttö. Ensimmäiset heistä olivat saapuneet paikalle jo varmasti ennen puolta päivää, vaikka ovethan aukeavat vasta iltakahdeksalta. Toiveissa heillä oli nähdä edes vilaukselta Hynynen ja koko konkkaronkka. Eräs heistä oli kiinnostunut tietämään että mistä on saanut innoituksensa Kotiteollisuuden uusimman albumin ”Maailmanloppu” nimikkobiisi ”Maailmanloppu”. Hynysen sanoin se on kummunnut hyvinkin henkilökohtaiselta tasolta. Hänen kohdatessaan ihmisen, joka koki, näki ja eli kaiken sen negatiivisen kautta, heräsi hänen mielessään ajatus siitä, että mitä voi seurata jos useampikin ihminen eläisi näin, nähden kaiken huonona ja negatiivisena. Eihän siitä muuta seuraisi kun maailmanloppu ja mitä useampi negatiivinen ihminen, sitä nopeammin tuo maailmanloppu tulee. Maailma kun on Hynysenkin mielestä kuitenkin täynnä kaikkia kivoja juttuja, vaikka välillä vituttaakin. Hynysen sanoihin on haastattelu hyvä lopettaa, nimittäin ”Sitä saa mitä tilaa”.

Teksti: Anni Hämäläinen

Kuvat: Eira Leikkainen