maanantai 24. helmikuuta 2014

Keikkailu avartaa

Vaikkapa elämmekin nykyään tätä niin ennakkoluulotonta ja stereotypioita hanakasti vastustavaa aikakautta, tulee näihin molempiin edellä mainittuihin silti toisinaan törmättyä. Oli sitten kyse siitä, että onko se Pirkka-maito vai Valion perinteinen sininen maito parempaa (kuulema tulee ihan lehmästä kuitenkin molemmat) vai että minkälaista sakkia siellä Lutakossa oikein keikoilla häärää ja mitä musiikkia siellä kuulee, tulisi turhat luulot varistaa pois mielestä, kuin eilisen teeren pojat orrelta. Joskus sitä tulee itsekin hämmästeltyä, kuinka itselle niin selvät asiat ovatkin jollekin muulle täysin hämärän peitossa. Tässä eräänäkin päivän silmät ymmyrkäisenä kuunneltiin, kuinka nuori ihmislapsi ihmeissään mietiskeli, mitenkä siellä Tanssisali Lutakollakin vaan soitetaan sitä heviä tai punkinräimettä ja eihän sieltä edes miestä uskalla etsiä, kun paikalla on kuitenkin vain niitä vihaisia raskaansarjan musiikin ystäviä (jotka ilmeisesti eivät tätä perinteisen vaaleaa suomineitoa kiinnostaneet). Ennakkoluuloja rikkomaan sijoittuikin sopivasti lauantaille 8.2 jotain täysin muuta, kuin sitä mörinää ja ärinää. Lutakossa järjestettiin nimittäin Hattutemppubattle-ilta, järjestyksessään toinen tai kolmas, mitenkä sen nyt sitten ottaa. Aiemmin vastaavia iltamia on järjestetty Ravintola Rentukassa ja edellinen hattutemppuilun tiimoilta järjestetty ilta oli nimeltään Hattutemppubattle 1,5. Illan aikana Lutakossa kisattiin siis battlaamisen paremmuudesta, eli lavalla nähtiin jos jonkinmoista kaverin solvaamista, hyvässä hengessä tietysti. Lisäksi esiintymässä oli Joku Roti Hit Squad.

"Ulos ehti kerääntyä jo pientä jonoakin ennen ovien avaamista"

Illan tarkoituksena olikin löytää Järvisuomen paras battlaaja. Tuomareina toimi hyvillekin sijoille ihan suomen virallisella albumilistalla päätynyt Tapani Kansalainen, sekä Mikko Määttänen ja Edorffia tuuraamaan saapunut Maailman Matti. Kisaajia lavalle nousi illan mittaan miltei parikymmentä, muutamaa vaille taisi jäädä. Kirjo oli moninainen, joukossa oli niin ensimmäistä kertaa ikinä julkisesti battlaavia, kuin myös lajin vallitseva suomenmestari. Illan houstina toimi Marko Kainulainen. Parhaalle oli luvassa myös varsin maittavat palkinnot. Voittajalle kertyisi paitsi mainetta ja kunniaa, niin myös 600 euroa ihan puhtaan kätöseen. Lisäksi halutessaan voittaja saisi mahdollisuuden esiintyä ensi kesän Blockfesteillä. Maittavuudesta toiseen, illan aikana oli myös aikuisille tarjolla paitsi Panimo Hiiden Lutakko-olutta, niin olipa paikalle saatu myös illan nimeä kantavaa tavaraa, Hattutemppu-olutta. Monenlaista antia siis ja sanottakoon vaikka että molempi parempi!

Ennen illan alkua nykäisimme hihasta muutamaa talolla pyörinyttä hahmoa ja koitimme saada heitä valaisemaan meille vähän illan kulkua ja vallitsevia fiiliksiä.

"Haastateltava ryhdikkäänä vastailemassa tiukkoihin kysymyksiin"

Battlaajista haastateltavaksi valikoitui kaikille tasapuolisella valintasysteemillä, eli huutelemalla kysyvään sävyyn, maanittelemalla ja lupaamalla, että tämä ei kestä kauaa, itseään Rekamiksikin tituleeraava Lauri Pihlman. Hän kertoikin olevansa nyt ensimmäistä kertaa julkisesti osallistumassa tällaiseen kisaan, mutta toki harrastaneensa musiikkia jo pitemmän aikaa. Harrastus taitaa kuitenkin olla jo hieman harrastelua pitemmällä, ja voitaisiin puhua ehkä harrastuneisuudesta, koska nuorelta mieheltä on joulukuun lopulla ilmestynyt myös ”Vuoden tulokas” nimeä kantava albumi. Lauri kertoili odottavansa illan battlea innolla, varautuen myös siihen mahdolliseen loanheittoon. Mietinnässä olikin se, kuinka yksityisasioihin kilpakumppanit mahtavat upota ja että saattaako joukosta löytyä ihan taustatutkimustakin tehneitä. Itse hän aikoi totta kai singauttaa vastustajansa suohon, hyvillä läpillä ja hyvällä hengellä. Laurin kisaan sai osallistumaan paitsi tietysti kilpailumieli ja palkintojen kiilto silmäkulmassa, myös se, että myös vanha tuttu Soul Valpio oli ilmoittautunut kisaan ja hän halusi lähteä haastamaan kaverinsa. Mikäli voitto irtoaisi, aikoisi Pihlman suunnata voittorahojen turvin seuraavana aamuna kavereidensa kanssa Pommiin aamupalalle (ilmeisesti kostealle sellaiselle) ja sitten tietty kesällä Blockfesteille, Snoopin kanssa samalle lavalle viihtymään.

"Yhtä ryhdikkäänä oltiin myös lavalla"

Yhtenä tuomareista toiminut Tapani Kansalainen, eli normaalimmin Vesa Tamminen, odotteli bäkkärillä myöskin illan- ja tuomarointitehtäviensä alkamista. Tuomarointitehtävissä toimiminen oli Vesallekin uutta puuhaa, muttei toki tuki tuntematonta. Erinäisiä battleja on kuulema tullut seurattua vuosien varrella. Ketään ennakkosuosikkia, ei Vesa osannut nimetä ja kovin diplomaattisesti totesikin, että kyllähän sitä tuomarin titteliä kantaessa, on koitettava pysyäkin mahdollisimman puolueettomana. Voittajalta tulisi Vesan mukaan löytyä parhaat läpät, hyvä flow ja sitä hyvää meininkiä. Battlaamiseen kuuluvaa, toki aina leikillistä, ivailua tietty myös odotettiin. Kysyttäessä, että voiko sanasota yltyä sitten liian kärkkääksi, totesi Vesa että pitää muistaa, että kaikki on vain leikkiä eikä lavalla sanottua ole myöskään tarkoitus alkaa puimaan jälkikäteen.


"Tuomarikolmikko tittelinsä mukaisissa tehtävissä"

Ammattilaisartistin roolissa esiintymässä ollut Hannibal, oli pitkälti samoilla linjoilla Tapani Kansalaisen kanssa. Illalta hän odotti paljon hyvää meininkiä ja uskoi myös yleisön olevan hyvin mukana. Battlehommat kun tapaavat hänekin mukaansa olevan varsin viihdyttävää toimintaa, luoden iltaan aina omalla hyvällä tavalla jännittyneen ilmapiirin. Yleisössä on aina paljon battlaajien kavereita ja muuten vaan puolensa valinneita, jotka tietty aina kaikki kannustavat sitä omaa suosikkiaan. Hannibal itse kertoi oppineensa vuosien varrella  varsin objetiivisen katsantokannan itse kisaamiseen. Lopussa kuitenkin aina se paras voittakoon!

"Battletunnelmien kuvailua, sanoin ja käsin"

Ovien auettua talo täyttyikin nopeaan tahtiin innokkaasta yleisöstä, eikä joukossa ollut pelkästään niitä pitkäpartaisia heviukkojakaan, ellei sitten henkilökunnan henkistä tilaa lasketa mukaan. Joukko oli taas kerran moninaista, niin kuin useimmilla Lutakon keikoilla. Niin nuorta, vanhaa, innokasta, takarivin jurottajaa ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Mukavan heterogeenistä, suomeksi sanottuna siis sekakoosteista, sakkia oli kertynyt paikalle. Tietysti suurimmassa roolissa olivat illan genreen sopivan rytmimusiikin ystävät. Yleisö jaksoi olla hyvin mukana, houstina toimineen Marko Kainulaisen ”Miten menee Tavastia!?” huudoista huolimatta. Kyllähän hän sitten lopulta kuitenkin korjasi muka puolihuolimattoman hassuttelunsa toteamalla, että kyllähän hän nyt oikeasti tietää missä on. Yleisön reagoinnista päätellen, hyvä niin.

"Miten menee Tavastia!"

"No kyllähän mä nyt oikeasti tiedän mikä paikka tää on, Lutakko tietenkin!"

Ilta tuli päätökseensä ja voittajakin valittiin. Ykkössijan vei tämän kertaisessa kisassa nimen Krister omaava henkilö. Jälkipyykkiä ei puitu lavan ulkopuolella ja yleisö näytti perinteisesti viihtyvän, niinkuin nyt keikoilla tuppaa tapahtumaan. Jälkeenpäin muutamia, ei nyt soraääniä, mutta kyseenalaistuksia sai lukea tapahtuman facebook-sivuilta. Harmiteltiin sitä, että olisi pitänyt olla kaikilla useampi runi (eli se hetki, kun kisaajalle isketään mikrofoni kouraan ja saa sanoa omat sanottavansa), tähänkin järjestäjätaholta oli kuitenkin pätevät selitykset. Aika on aina rajallista ja ne muutamat joiden runit jäivät muita lyhyemmiksi, olivat tuomareiden mielestä niin selkeitä tapauksia, ettei lisää tarvinnut kuulla.




Lopuksi nyt sanottakoon vielä, tässä kun alettiin nyt tälle moninaisuuden linjalle, että muistakaapa hyvät ihmiset myös tulevat keikat, joita pitkin kevättä onkin luvassa melkoinen määrä. Tulevan Maaliskuun sekä koko tulevan kevään aikana, on Lutakossa jos jonkinsorttista esiintyjää tarjolla. Joukosta löytyy varmasti niitä isoja ja kaikille tuttuja nimiä, kuin myös mahdollisesti vähän uudempia ilmestyksiä. Kyllähän sitä olisi ihmisen välillä hyvä kurkistaa sieltä tynnyristään uloskin ja käydä katsastamassa vaikka juuri se keikka, jonka esiintyjästä ei ennen ole kuullut harmainta hitustakaan. Matkailu avartaa, kuulema, sanoisin, että niin myös keikkailu!

Tulevat keikat voi käydä tallettamassa muistiin esimerkiksi tästä osoitteesta: http://www.jelmu.net/. Tervetuloa avartumaan keikoille siis!



Teksti: Anni Hämäläinen
Kuvat: Eira Leikkainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti