lauantai 30. marraskuuta 2013

Punkkia koko ilta!

16.11. Lutakolla olikin koko ilta täynnä pelkkää punkkia. Esiintymässä olivat Neuroosiliitto, Rattus, J. Miettinen plays Shitter Limited ja illan kruunannut viimeisenä soittanut Pertti Kurikan Nimipäivät. Haastettelimme näistä ensimmäistä ja viimeistä, eli Neuroosiliittoa ja PKN:ää. 


Neuroosiliittolaiset Lutakolla

Oman kuvailunsa perusteella ”iloista punkkia Äänekoskelta” soittava varsin nuori bändi, nimeltä Neuroosiliitto, oli keikalla Lutakossa 16.11, mm Pertti Kurikan Nimipäivien, Rattuksen ja J. Miettinen plays Shitter Limitedin kanssa. Neuroosiliitto aloitti koko illan soittamalla oman settinsä heti ensimmäisenä. Bändin jäsenet saatiin suostuteltua ennen keikkaa pieneen haastatteluun, jotta tulisi tämäkin bändi tutummaksi, ihan allekirjoittaneellekin.

Neuroosiliitto on siis kotoisin Äänekoskelta, tuolta Jyväskylän rahanhajuiselta (tai paperitehtaan, miten sen nyt ottaa) naapurikylältä. Äänekoskelaisuus ei poikien mielestä näy musiikillisesti mitenkään, ulkomusiikillisesti sitten sitäkin enemmän. Mitä lie tuolla sitten tarkoittaneet, ainakaan energiaa ei heiltä puutu ja juttua riitti. Kuulema on yhdelle bändin jäsenistä Äänekoski myös ikuisesti ikuistettuna jalkaan, tatuointimusteen muodossa.


Neuroosiliitto on perustettu vuonn 2007 Makkosen Antin johdosta. Antti oli kuulema perustanut bändin ja soitellut sitten kavereilleen, että nyt laitetaan bändi pystyy, saatte ite valita mitä soitatte, kunhan soitatte. Aluksi bändi soittikin enemmänkin garagerockia, josta sitten ajan kanssa muodostui ihan puhdasveristä punkkia. Bändin kokoonpano on pysynyt alusta asti suht samana, basistin tosin vaihtuessa toisinaan. Haastateltavina olivatkin Jasu Rossi - kitara, laulu, Juho Hakalx - rummut, laulu, Otto Lemetyinen - basso, taustalaulu sekä nyt vasta parilla keikalla mukana ollut, kosketinsoittimia soittava Juuso Raatikainen. Bändin ominen sanojen mukaan Juuso oli pakko ottaa porukoihin, että saadaan sitä pimputustakin sitten vähän kuuluviin.


Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi tieto, että Neuroosiliitto olisi soittanut 2009 ekan Lutakon keikkansa. Toki heillä oli ennen tuota myös muita keikkoja takana. Kysytteäessä, että tuntuuko nyt siltä, että ympyrä olisi jotenkin sulkeutumassa, kun ovat taas Lutakossa keikalla ja albumikin on juuri ilmestynyt, vastasi Neuroosiliitto, että kyllä tämä aika ”deepiksi vetää, on vitun hienoa että pääsee Lutakkoon soittamaan”. Lutakkoa he pitävätkin yhtenä parhaista keikkapaikoista missä ovat soittaneet. Lutakko tuntuu heidän mielestään vielä aidolta rock-klubilta jota ei ole pilattu turhalla härpätyksellä, vaan siellä haisee rock´n roll meininki. Lisäksi osaava henkilökunta ja hyvät tilat saavat Neuroosiliitolta kiitosta.

Vaikka Neuroosiliitto tekeekin jo melko paljon keikkoja ympäri Suomea, eivät he ole vielä päässeet keikkailuun kyllästymään. Omien sanojensa mukaan tämä johtuu kuitenkin vain siitä, että ”kun ei reenaa ollenkaan, niin on sitten kiva mennä lavalle soittelemaan pitkästä aikaa”. Tuskinpa vain kuitenkaan ihan ilman treenaamista olisivat pojat tähän pisteeseen asti päässeet tai saisivat aikaiseksi sellaista musiikkia, mitä ihan levylle asti viitsisi päästää.



Neuroosiliitolta onkin tullut ulos nyt heidän ensimmäinen levynsä, jonka julkkarikeikka oli 15.11 Tampereella. Tehdaskaupunki palaa! Nimeä kantava levy haluttiin bändin ominen sanojen mukaan, tehdä heidän käyntikortikseen. Vaikka Neuroosiliitolla onkin paljon keikkoja takana, kokivat he, että juurikin jonkinlainen käyntikortti puuttui, joten varasivat he sitten 4 päivää studioaikaa ja päättivät puristaa siinä ajassa levyn pakettiin. Levyn he kertovat tehneensä itselleen, ei niinkään laskelmoiden, että se jotenkin kannattaisi juuri nyt punkin ollessa Suomessakin pinnalla ja esillä monissa eri medioissa harva se päivä. He ovatkin levyyn itse erittäin tyytyväisiä. Neuroosiliitto kuvaileekin, että levyllä ei kuulla mitään nykyajan hifistelyä, vaan raakaa ja aitoa punkkia.


Tälläkertaa usein Neuroosiliiton kanssa keikkaileva Rikoslaki ei ollut paikalla. Usein samoilla keikoilla soittavat bändit kuulema tulevat vain niin hyvin juttuun keskenään, että aina kun on tilaisuus, soittavat he mielellään yhteisillä keikoilla. Pientä purnausta kyllä kuuluu siitä, etteivät Rikoslain jätkät olleet kerran tulleet sovitulle keikalle ja Neuroosiliitto oli saanut sen käsityksen, että paikalle ei ollut päästy siksi, että olisi ollut liian kylmä lähteä kehäkolmosen ulkopuolelle. Ehkäpä tässäkin jutussa oli puolet sitä petäjäistä, toisaalta taas, mistä sitä ikinä tietää.

Illan keikalla Neuroosiliitto lupasi soittaa koko levyn läpi ja kertoivat itsekin jo odottavansa keikkaa sekä erityisesti Juuson teippinaamarin näkemistä. Lupasivat he myös saada yleisölle hyvää meininkiä aikaseksi. Lupauksen he myös pitivät, eikä keikalta puuttunut sitä punkenergiaa ja soittamisen iloa. Neuroosiliitto saikin yleisön mukavasti lämmiteltyä illan muita bändejä varten, jäämättä kuitenkaan seuraajiensa varjoon. Lopuksi Neuroosiliitto halusi vielä lisätä pari omaa sanaa; ”Äitille terveisiä! Ja iskälle kans.”.

”Silloin kun jengillä on kivaa, meillä on kivaa”

Lutakon punk-iltamat kruunannut Pertti Kurikan Nimipäivät kuvailevat itseään sanomalliseksi yhtyeeksi, joka sanoo asiat miten ne ovat, niin kuin kunnon punk-bändin kuuluukin tehdä. He kertovat soittavansa ”hyvää vanhanajan peruskamaa”. Bändin jäsenet Pertti Kurikka - kitara, Kari Aalto - laulu, Sami Helle - basso, Toni Välitalo - rummut, soittavatkin mielellään musiikkia, joka saa yleisön innostumaan, sillä silloin heillä itselläänkin on mukavaa olla lavalla. Vuonn 2009 perustetun bändin enemmän tai vähemmän johtohahmona toimii Pertti. Ainakin omasta mielestään, muilta jäseniltä tähän kommenttiin kuului kyllä hieman jupinaa.


Vuonna 2012 ensiesityksensä saaneen Kovasikajuttu elokuvan jälkeen melkoiseen julkisuuteen noussut bändi, onkin ollut elokuva jälkeiset vuodet kovassa nosteessa, tehden keikkoja ympäri Suomea ja ulkomaita, julkaisten samalla myös muutamia levyä. Bändiltä on tullut ulos mm. Kuusi kuppia kahvia ja yks kokis kokoelma-albumi (2012), Osaa eläimetkin pieree (2011) ja Asuntolaelämää (2012) EP:t, Ei yhteiskunta yhtä miestä kaipaa (2010) splitti sekä Päättäjä on pettäjä (2011) EP (kasetti).


Huolimatta siitä, että keikkoja on jo paljon takana, on soittaminen PKN:n mielestä edelleen mukavaa puuhaa. He toteavatkin, että vaikka keikkailu onkin muuttunut hieman arkisemmaksi verrattuna bändin alkuvuosiin, on silti edelleen aina hienoa nousta lavalle ja alkaa soittamaan. PKN:n toteaakin että ”töitä on tehtävä” ja että heillä on hauskaa silloin kun porukalla on hauskaa. Keikkailun vastapainona PKN:än jäsenillä on kullakin omat juttunsa. Osa viihtyy kotona, osa taas ei haluaisi käydä siellä kuin tekemässä pakolliset lepäämiset.

Pertti Kurikan Nimipäivien jätkät kertovat, että heitä tullaan edelleenkin joskus nykimään hihasta kadulla ja kyselemään Kovasikajuttu- elokuvan tiimoilta asioita. Vaikka bändi itse ei olisi ikinä uskonut, että Kovasikajuttu- elokuvasta olisi tulllut näinkin iso ilmiö ja seurannut niin paljon julkisuutta, eivät he tätä pane pahakseen. He toteavatkin elokuvan myötä tulleen paljon hyvää julkisuutta, joka on osaltaan mahdollistanut hyvin tulta alleen saaneen bänditoiminnan jatkamisen. Julkisuudesta on siis koitunut heidän mukaan paljon hyvää, onpa keikkailun myötä eräs bändin jäsenistä päätynyt parisuhteeseenkin!



Ensi vuonna Pertti Kurikan Nimipäivien oli tarkoitus pitää keikkataukoa, mutta koska kysyntää on, jäikin tuo ajatus vain sinne ajatuksen tasolle ja muutamia keikkoja ensi vuoden puolelle onkin jo sovittuna. Vaikka varsinaista taukoa ei siis ole tiedossa, aikoo PKN kuitenkin tehdä keikkoja hieman viime vuosia vähemmän ja keskittyä uuden pitkäsoiton tekemiseen.

Uutta PKN:ää on kuultavissa kuitenkin myös jo tämän vuoden puolella, tosin vasta levyltä, ei keikoilla. PKN julkaisee Joulukuussa Jarmo EP:n jota he itse pitävät (ehkä) parhaana levynään tähän mennessä. Jarmo EP:n he kuvailevat saaneen innoituksen Pertin kaverista Jarmosta, politiikasta ja porvareista. Päätös EP:n tekemisestä syntyi hetkessä, kun viime kesänä eräässä festarihaastattelussa PKN:n jäsenet olivat menneet uhoamaan tekevänsä uuden levyn vielä tämän vuoden puolella. PKN toteaakin, että kun kerta tälläista on menty julkisesti lupaamaan, niin täytyyhän silloin myös lupaus pitää. Yhdessä tuumin PKN marssikin sitten studiolle ja alkoi soittohommiin. Mitään materiaaleja ei PKN:n mukaan niinkään kirjoitettu etukäteen, vaan kaikki tehtiin heidän mukaansa tosiaankin siinä hetkessä, keksien lisää samalla kun soitettiin. Sanat biiseihin improvisoitiin vain hetki ennen äänittämistä ja myös sen aikana, pitäen näin biisit tuoreina ja oman näköisinä. PKN lupaa, että ensi vuoden keikoilla tullaankin kuulemaan materiaalia myös tältä Jarmo EP:tä.


PKN kertoo tehneensä Lutakossa aikaisemmin yhden keikan, vuoden 2012 Lutakko Liekeissä- festareilla. Heidän omasta mielestään tuo keikka ei mennyt erityisen hyvin, vaan oikeastaan ihan penkin alle, ja he lupaavatkin hyvittää edellisen kerran mokailunsa tämän illan keikalla. PKN lupasikin illalle hyvää menoa ja meininkiä ja toivoivat ihmisten tulevan tanssimaan pöydillä, ”ihan friduna skikuna”. PKN pitää Lutakkoa hyvänä keikkapaikkana, heidän mielestään Lutakossa on hyvä ”punk-meininki" sekä aina hyvää porukkaa. Keikkoja tehdään kuitenkin niin paljon, etteivät yksittäiset keikkapaikat Pertti Kurikan Nimipäivien mielestä enää kuitenkaan erotu toisistaan niin paljoa. Jokainen paikka on heidän mukaansa aina jollain tapaa erityinen, niin yleisönsä kuin muidenkin puitteiden suhteen.


Haastattelu lopeteltiin mukavissa merkeissä ja uskaltautuipa blogityttö kysymään pääsisikö ”fanikuvaan” PKN:än jäsenten kanssa. He suostuivat ja blogityttö oli onnellinen. Harvinaisen mukavia punkkareita sanoisin! Illan mittaan, soiton alettua nähtiin myös se, että kuten PKN lupasi, niin he myös tekivät ja soittivat kerrassaan mainion keikan. Yleisö oli innoissaan ja vaikka pöydillä tanssimista ei välttämättä nähtykään, voisin silti sanoa, että jengi oli mukana kyllä ”ihan friduna skikuna”.


Teksti: Anni Hämäläinen
Kuvat: Eira Leikkainen 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti